Istumme Heikki Mikkolan kanssa hänen kotonaan Helsingissä. Seinällä roikkuu neljä maailmanmestaruusmedaljonkia — jokainen niistä kertoo oman tarinansa.
”En koskaan ajatellut häviämistä”
Miltä tuntui voittaa ensimmäinen maailmanmestaruus vuonna 1974?
Se oli uskomaton tunne. Olin ajanut koko kauden kovaa, mutta viimeiseen osakilpailuun asti ei ollut varmuutta. Kun se varmistui, en oikein osannut uskoa sitä todeksi.
Mikä oli vaikein kilpailu urallasi?
Belgia 1976. Rata oli märkä ja liukas, näkyvyys lähes nolla. Kaaduin kahdesti mutta nousin ylös ja jatkoin. Silloin opin, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Miten harjoittelu erosi nykyisestä?
Nykyään on valmentajia, ravintoneuvontaa, datan analysointia. Meillä oli intohimo ja kovuus. Ajoimme talvellakin, lumessa ja pakkasessa. Se kasvatti meistä sitkeitä.
Nuorille kuljettajille
Mitä neuvoisit tämän päivän nuorille motocross-kuljettajille?
Rakastakaa lajia enemmän kuin voittamista. Voitot tulevat rakkauden kautta — ei toisin päin. Ja kaatukaa rohkeasti. Jokainen kaatuminen opettaa jotain.
Seuraatko nykyistä MXGP-sarjaa?
Kyllä, innolla. Coenen-veljekset ovat hämmästyttäviä. Laji on kehittynyt valtavasti — moottorit, renkaat, radat — mutta se sama hulluus on tallella. Se ilahduttaa minua.
